heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

maanantai 7. elokuuta 2017

Melontaretki



Melontaretkemme Saksalasta Tommolan rantaan alkoi sillä, että tiistaiaamuna kävimme kaupassa ostamassa paljon kuivamuonaa, mm. Pascarbonaraa. 
Varsinainen melontaretkemme alkoi kuitenkin vasta tiistai-iltana Saksalasta. Käytimme illan pakkaamalla tavaroita tulevaan retkeen, tekemällä pitsaa, pelailemalla korttia, saunomalla ja uimalla.

Keskiviikko aamuna heräsimme kahdeksalta ja teimme eväät. Keli oli naurettavan huono, mutta lämmin sade ei latistanut tunnelmaa. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen, saavuimme Muikkusalmelle.  Edessä oli kaislikko. Sitä ei voinut ylittää. Sitä ei voinut alittaa. Sitä ei voinut kiertää. Täytyi siis mennä lävitse. Vettä oli tuskin lainkaan ja kaislat olivat kolmemetrisiä. Kahlatessa muta ylttyi reisiin asti. Kengät jäivät pohjaan kiinni ja jouduimme jopa yhden jälkeen.  

Kaislikon lopuilla kohtasimme kuolleen eläimen. Kokenut partiolaisemme tunnisti sen Suomen luonnossa usein esiintyväksi kilpikonnaksi. Vuosiluokkansa primus tunnisti sen kuitenkin kuolleeksi myyräksi. Kaislikossa koimme myös muutaman mulahduksen, kun toinen ohjaajista ja yksi nuori päättivät pyllähtää mutaan. Pääsimme kuitenkin kaislikosta läpi ja puristimme vaatteistamme irtovedet pois. Matka jatkui evästauon jälkeen kohti Rievelinmutkaa.

Rievelissä saunoimme, kuivattelimme vaatteita ja grillasimme matkan varrella uistimeen tarttuneen kalan. Pelasimme korttia ja söimme lähes puolitoista kiloa karkkia. Osa vietti yön teltassa, osa riippumatossa ja osa tuvassa.  



 
 
 
 
 
 
 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Aamulla lähdimme puuronkeittelyn jälkeen matkan pisimmälle osuudelle. Alkumatka kului laulaen ja sadetta ei enää näkynyt, mutta vastatuuli ja aallokko veivät voimat nopeasti. Pysähdyimme Sulkavankoskella syömään ja kun otimme ruokia kanootista toinen ohjaajista ”päätti” käydä pulahduksella. Muutaman minuutin päästä myös yksi nuori liukui perässä.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viimeisen pätkän aikana kartta loppui kesken ja kellään ei ollut tarkkaa tietoa jäljellä olevan matkan pituudesta. Aina oli "vielä pari kilometriä". Todellisuudessa vielä 10km. Pitkän pitkän matkan jälkeen pääsimme Löysinmajalle. Keitimme siellä vähän lisää makaronia ja saunoimme. Ennen nukkumaanmenoa paistoimme vielä lettuja ja makkaraa.

 
Seuraavana aamuna lähtö oli helppo, sillä matkaa oli todella vain muutama kilometri. Sää ei taaskaan suosinut meitä, mutta onneksi vettä ei satanut ihan kauheasti. Tuuli oli tällä kertaa myös puolellamme ja pääsimme melomaan myötä aalloissa. Tommolan rannassa kaikki olivat onnellisia, mutta väsyneitä.


 Kirjoittajat:
Sanna Laaksonen, Ella Laattala, Karoliina Moilanen, Viivi Tuovinen & Mira Yli-Saari

1 kommentti: