heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Ruotsin kaipuuta Heinolan kesäteatterilla

 

Heinola. Heinolan työpajat yllätti minut tarjoamalla lippuja Vadelmavenepakolaisen ennakkonäytökseen. Otin tarjouksen vastaan, olenhan nauttinut aikaisemmista Heinolan kesäteatterin näytelmistä. Päätös, jota en kadu. Näytelmä oli yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää pienimuotoisia paljastuksia näytelmän juonesta. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei kesäteatterin omilta sivuilta löytyisi. Arvostelua voi siis lukea kohtuullisen turvallisesti.

Mikko Virtanen (Iikka Forss) on syntynyt ja asunut suomessa, Suomen kansalaisena.  Identiteetiltään mies kuitenkin tuntee olevansa ruotsalainen. Hänen suurin haaveensa onkin tulla Ruotsin kansalaiseksi. Kun Mikon hakemuksensa tuon kansallisuuden saamiseksi hylätään jo ties, kuinka monennen kerran, miehen pitää miettiä kuinka pitkälle hän on oikein menemään haaveensa toteuttamiseksi. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen esikoisromaaniin.

Jo tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, etten ole lukenut kyseistä kirjaa. Niinpä en voi myöskään vertailla sitä ja näytelmää keskenään tai sanoa, kuinka uskollinen näytelmä on kirjalle. Sen voin kuitenkin sanoa, että kirjan lukeminen ei ole välttämätön näytelmästä nauttimisen kannalta. Jos näytelmä vähänkin kiinnostaa, se kannattaa mennä katsomaan. Oli sitten kirja luettu tai ei.

Siksi olinkin erityisen iloinen kuin Heinolan työpajat tarjosi kaikille halukkaille liput kesäteatterin näytelmistä uusimman, Vadelmavenepakolaisen, tiistaina pidettyyn ennakkonäytökseen. Vielä iloisempi olin siitä, että Vadelmavenepakolainen oli yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin. Siitäkin huolimatta, että kesäteatterin näytelmien budjettia on viime vuosina leikattu kovalla kädellä.

Perusidealtaan Vadelmavenepakolainen vastasi edellisiä Heinolan kesäteatterin näytelmiä. Tiedätte kuvion. On sympaattinen, mutta viallinen päähenkilö. Tuo päähenkilö tekee pahoja asioita hyvästä syystä, ainakin omasta mielestään. Kaikki alkaa yleensä yhdestä valheesta, mutta näytelmän edetessä valheet ja muut kataluudet eskaloituvat ja lopulta kuvainnollinen korttitalo sortuu.

Kerrontatyyli poikkeaa kuitenkin totutusta sitäkin enemmän. Mikko ositti dialoginsa suoraan katsojille. Välissä hänen sanojaan tehostettiin näytellyillä kohtauksilla. Valinta oli luonnollinen, perustuuhan näytelmä kirjaan. Ennen kaikkea se oli, ainakin omasta mielestäni, myös toimiva. Jopa yllättävänkin. Ainakin minulle, joka on tottunut katsomaan hyvin erilaisia näytelmiä.

Heinolan kesäteatteri vetää väkeä sankoin joukoin joka vuosi, niin Heinolasta kuin ulkopaikkakunniltakin. Itsekin käyn niitä tilaisuuden tullen katsomassa, vaikka muuten en mikään näytelmien suurkuluttaja olekaan. Ovathan sen näytelmät olleet joka kerta varsin laadukkaita ja ennen kaikkia nauruhermoja kutkuttavia. Huipputekijöiden huippulaatuisia tekeleitä.

Kaikista mahdollisista kuvailevista sanoista Vadelmavenepakolaiselle sopii parhaiten sana hauska. Niin kuin Heinolan kesäteatterin esittämien näytelmien kohdalla pitääkin, onhan hauskuus juuri niiden tärkein ominaisuus. Hyväntahtoisen pilkan kohteena oli niin Suomi kuin naapurimaa Ruotsikin, mutta pilkka oli harmitonta lajia. Jos huomioon ei oteta ammattiloukkaantujia, tuskin kukaan loukkaantuu siitä.

Hauskuuden lisäksi näytelmällä oli toki muitakin ansioita, joista suurin oli ammattitaitoiset näyttelijät. Heistä kaikki ovatkin jo tehneet pitkän uran suomalaisen elokuva-, tv ja teatteri-viihteen parissa. Toinen melkein yhtä suuri vahvuus oli Mikon yleisölle osoittamassa dialogissa. Sille on näköjään etunsa, että näytelmä on tehty kirjan pohjalta.

Muihin vahvuuksiin kuului päähenkilö Mikko, joka oli omalaatuinen menemättä ärsyttävyyden puolelle tai menettämättä samaistuttavuuttaan. Sivuhahmot olivat vaihtelevassa määrin hyviä, joskin enemmän tai vähemmän kaksiulotteisia. Mitään erikoista suosikkia ei heidän joukostaan löytynyt, mutta eipä pahemmin inhokkejakaan. Kaikki olivat kuitenkin juuri sitä, mitä pitääkin eli hauskoja.

Vahvuuksien lisäksi Vadelmavenepakolaisesta löytyi myös jokunen heikkous, joista suurin oli hidastempoisuus. Välillä näytelmä ei oikein näyttänyt menevän eteenpäin. Toinen liittyi lavasteisiin. Ne eivät juuri vaihtuneet, toisin kuin tarinan sijainti ja jopa maa. Veikkaan syyksi typistettyä budjettia. Nämä valituksen aiheet ovat kuitenkin melko pieniä, eivätkä ne juuri haitannut katselukokemusta.

Toisin kuin eräs asia, joka ei liittynyt itse näytelmään millään lailla. Eikä siis vaikuta sille antamani tähtien määrään. Nimittäin sateinen ja kylmä sää. Kesäteatterissa viihtyy parhaiten sään ollessa, paremman termin puutteessa, kesäinen. Ei suinkaan silloin kuin joka paikkaa palelee. Olkoon tämä muistutuksena myös muille: Sään mukainen pukeutuminen on erittäin tärkeää.

Tiivistetysti Vadelmavenepakolainen on juuri sitä, mitä Heinolan kesäteatterin näytelmiltä on tottunut odottamaankin eli kevyttä kesäviihdettä, joka saa taatusti hymyn katsojan kuin katsojankin kasvoille. Suosittelenkin sitä lämpimästi. Neljä ja puoli tähteä.

Kirjoittaja: Inka Pelkonen
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti