heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Siviilipalvelus vs Armeija


Olen suorittanut siviilipalvelusta Heinolan nuorisopalveluksissa nuoriso-ohjaajana, pääasiallisena työnkuvanani sähköisten palveluiden ylläpito. Tieni tähän työnkuvaan ei kai ollut tavanomaisin, sillä ennen tänne tuloa vietin aikaani Suomen puolustusvoimissa. Vaihdoin siis intistä sivariin. Neljän viikon palveluksen jälkeen. Ja se oli elämäni parhaita päätöksiä.

Mutta vaikka miten vaihto vaikutti elämääni positiivisesti, en ole hirveästi tykännyt kertoa ihmisille olevani siviilipalvelusmies, jos minulla on ollut mahdollisuus pysyä hiljaa asiasta. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole mitään hävettävää, mutta silti en ole halunnut tuoda sitä julki. Koen että pelkkä sana aloittaisi väittelyn maanpuolustuksen tarpeellisuudesta tai antaisi minusta huonon kuvan pakkotyöläisenä. Typerää kyllä, mutta näin olen tuntenut.

Olisi valheellista väittää, etteikö siviilipalveluksella olisi jonkinlaista negatiivista kuvaa ihmisten mielissä. Vähättelyä, kiusaamista, ja ”sivarihomo” on aika paljon kuultu sana. Suomalaiset ovat hyvin isänmaallista kansaa, ja siihen aatteeseen kuuluu puolustusvoimien pitäminen korkeassa arvossa.  Siviilipalvelus, jota voi jollakin kantilla pitää maan yhteiseltä hyvältä kieltäytymisenä, on siis selvästikin hävettävää. Jonkun sekopään mielestä siis.

Ymmärrän miten sodan aikana miestä, joka ei suostunut pyssyn varteen pidettiin maanpetturina, mutta nykyään Suomella ei ole edes tarjota aseita kaikille armeijan käyneille. Näin ollen kaikkia armeijasta päässeitä ei ole edes mahdollista ottaa rintamalle, jos sotaa vielä syttyykin. Jos ihmisistä ei siis ole paljon hyötyä armeijassa, miksei siviilipalvelus ole varteenotettavampi vaihtoehto?

Tiesittekö, että siviilipalveluskin on maan palvelua? ’Palvelus’ on ihan sanassa mukana. Siviilipalveluksessa tehdään työtä. Ei sellaista ojanpohjalla ryömimistä kuten intissä, vaan työtä, jollaista kaikki muut suomalaiset tekevät päivittäin. Siviilipalveluksessa hakeudutaan jonkin valtion palvelun leipiin vuodeksi, selvästikin halvemmalla kuin muu palkattava massa. Viikkotunteja on kerättävä vähintään 38, ja palveluksesta kerääntyy kuukausittain maksettavaa päivärahaa, kuten intissäkin.

Ymmärtääköhän ihmiset, miten hyödyllistä siviilipalvelus loppujen lopuksi on? Siinä tehdään halpaa työtä valtiolle ja saadaan samalla vuoden työkokemus. Palveluspaikan tulee korvata ruokailut, asuminen, matkat ja terveydenhuolto, ja sen mukaan päivärahasta kertyy enemmän taskuun kuin intistä. Palveluslainen saa kokemusta työstä ja samalla lähtövalmiudet jatkaa eteenpäin mihin suuntaakaan. Eikö juuri sellaista tukea kaivata Suomessa tällä hetkellä?

Tietenkin niin armeija kuin siviilipalveluskin riippuu siitä, miten sen otat vastaan ja mitä sieltä haet. Itse teen paljon mieluummin päivärytmistä työtä, ja tässä työssä näen uurastukseni hyödyt paljon selvemmin kuin intissä. Saan myös tästä työkokemuksesta paremmat välineet tuleviin opiskelupaikka –ja työnhakuihin. Armeijapalveluksesta kun ei yleensä saa tavallisen työelämän alkeita.

Ihminen voi päättää ihan itse, että miten haluaa käyttää vuoden elämästään. Hakemalla kokemusta työelämästä, vai pokkuroimalla? Ajatukset isänmaallisuudesta tai ”miehisyydestä” sivuun; ne eivät ole olennaisia. Päättäkää aivan itse. Jos joku sinua pilkkaa tai vähättelee, tämä joku selvästikin ei ole aikasi arvoinen. Meidän pitäisi yhteiskuntana oppia arvostamaan yksilöitä enemmän ja jättämään huomiotta ne, jotka tuollaisilla sanoilla yrittävät pakottaa ja lokeroida ihmisiä.

Ja minun kai itse pitäisi oppia tekemään vastarintaa, ja se ei onnistu pelkäämällä. Yritän parhaani mukaan olla ylpeä statuksestani siviilipalveluslaisena, sillä minulla on syytä olla ylpeä itsestäni ja kiitollinen tämän työkokemuksen jälkeen.


kirjoitti Arttu Toiviainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti