heinolannuoret.blogspot on tarkoitettu tilaksi, jossa nuorille voidaan välittää tietoa turvallisesti. Täällä on vapaata jakaa mielipiteitään, kunhan se sallii monenpuolisen keskustelun. Kiusaamista tai vähättelyä ei sallita. Kritiikin tulee olla perusteltua ja rakentavaa. Tervetuloa kirjoittamaan!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Likat Anjalankoskella

Tämän vuotinen HeKaPe-nuorisovaihto ei toteutunut Ruotsin rahoituksen puuttuessa, joten järjestimme vaihtoon ilmoittautuneille toisenlaisen reissun lohdutukseksi. Tämä oli samalla palkinto tytöille heidän viimevuotisen nuorisovaihdon aikaisesta panostuksesta.
Alhaalla on reissulaisten kirjoittama yhteenveto tästä Anjalankosken leirintäalueelle suuntaavasta reissusta.

27.6.2016 - Lili Vihavainen
Päivä alkoi kiireisesti neljännen leiriläisen melkein myöhästyessä Anjalankoskelle lähtevästä kyydistä. Automatkasta ei puuttunut tylsyyttä takapenkkiläisten viihdyttäessä jutuillaan koko poppoota. Saavuimme leirintäalueelle puolenpäivän aikaan suoraan lounaalle. Salaattilounaasta nauttiessa otimme kuvia iloisesta joukostamme ja sen jälkeen etenimme ohjaajan johdolla solukämppäämme.  

 

Huoneiden valinta oli kuumeinen päätös joillekin, mutta majoittuminen meni muuten hienosti. Väsyneet leiriläiset uupuivat sängyn pohjalle noin puoleksi tunniksi ennen alkavaa maastopyöräretkeä. "Hyvin levänneenä" vaihdettiin liikuntavaatteet päälle ja suunnistettiin pyörävajalle, jossa oppaamme Petri jo odotteli joukkoa. 

Pelkkä maastopyörien näkeminen sai useimpien kasvot valahtamaan lakananvalkeiksi, mutta hyvin satulaan noustiin. Pakolliset pyöräilykypärät saivat aikaan yleistä närkästystä, mutta parin harjoittelukierroksen jälkeen päästiin ajamisen fiilikseen.

  

Retki läpi metsien ja hiekkapolkujen oli matkalaisten mielestä hengenvaarallinen ja pelottava. Kääntyminen oli hankalaa, ja vaihteet jumittivat tämän tästä. Niin monta tekijää yhdessä pyörässä hämmensivät kovasti ja niiden säätäminen eri kohdissa oli hermoja koettelevaa. Matkaa oli noin kolme kilometriä, joten vaikea maasto yhdistettynä sen pituuteen oli hankala ensikertalaiselle. Matkan päätteeksi kuitenkin hauskinta oli huomata, että kaikki negatiiviset ajatukset uudesta asiasta, eli maastopyöräilystä, muotoutuivat pelkäksi hilpeydeksi. Jokaiselle jäi positiivinen ajatus maastopyöräilyn tuomasta adrenaliinista, vaikka jalat hieman jäivätkin kipeiksi. 


Rankan pyöräilyn jälkeen mielessä oli vain kaksi asiaa; suihku ja ruoka. Ne onneksi olivat meille taattuja. Kun metsäretken tomut oli karisteltu, suunnattiin ruokalaan neljältä. Tämän jälkeen oli käsissämme pelkkää aikaa. Vietimme yhteistä aikaa esimerkiksi majoituksemme olohuoneessa tutustuttaen ohjaajamme Jukan nykynuorten musiikkikulttuuriin. 



28.6.2016 - Lili Vihavainen
Toinen päivämme Anjalankoskella alkoi jokseenkin uupuneissa merkeissä, puoliksi nukutun, puoliksi valvotun yön jälkeen. Jukka ainoana hereillä olevana sai muut retkeläiset ylös, tosin monen väsyneen ärähdyksen jälkeen. N. 20 minuutin varoitusajalla naisväki sai hiukset, sekä kasvot siihen kuntoon, että aamupalalle voitiin edetä. Aamupalan jälkeen alkoi seikkailumme Wreden kartanon tiluksilla. Aerodynaaminen viisikkomme suuntasi kohti Wreden kartanon sisätiloja, joka oli muunnettu kätevästi esittelytilaksi. Monet Wreden kartanon ympärillä pyörivät tarinat kummituksista ja paranormaaleista ilmiöistä kiehtoivat jokaista omalta taholtaan. 
Älypuhelimet käden jatkeena jokainen taltioi kaiken kiintoisan mitä kartanossa näki. 

Saimme itsekin osamme Wreden kartanon aaveista. Minä itse toisen leiriläisen Hannen kanssa sain kuulla viisi karmivaa askelta kartanon ullakolta, suoraan yläpuoleltamme. 
Kartanokierroksen jälkeen kauhunsekaisin tuntein saimme jatkaa yhteistyötämme pyöräilyn parissa. Takamukset vielä edellisen päivän maastopyöräilystä kipeänä jatkoimme tavallisilla pyörillä maisemamatkalle Anjalankosken ympäristöön. Näimme itse Anjalankosken, sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia. Jukka ja niin kutsutut Charlien enkelit matkasivat halki teiden Inkeroisen vaatimattomaan keskustaan, kääntyen kannoillaan melkein välittömästi. 

Pitkän pyörälenkin jälkeen hiki virtasi leiriläisten selkiä pitkin, joten urhea joukkomme päätti pulahtaa Sihvakan hipiää hellivän lämpöiseen veteen. Vedessä polskuteltiin ja riehuttiin kuin oltaisiin oltu jälleen kymmenvuotiaita, joten reissun jälkeen kaikilla oli nälkä ja hiuksenhieno uupumus. Odotamme innolla pian illalla alkavaa hampurilaispihvien paistoa leiritulen äärellä. 

Illalla aloitimme hampurilaisten tekemisen. Osa ryhmästämme teki nuotiota samalla kun toiset valmistelivat paistettavaa ruokaa. Kaikki saivat paistettua pihvit ja sämpylät ja hampurilaiset maistuivat hyvin itse kullekin. Sen jälkeen keitimme pannukahvit ja paistoimme tikkupullia. Nuotiohetken jälkeen pelailtiin shakkia ja alennuttiin taas kymmenen vuotiaitten tasolle keinumalla isossa verkkokeinussa. Vatsat täynnä ja väsyneenä suuntasimme kohti solukämppäämme nukkumaan ja odottamaan seuraavaa ja viimeistä leiripäivää.



29.6.2016 - Hanne Laine & Iiris Ranta

Hyvin nukutun yön jälkeen noustiin aterialle. Suunnitelmana oli seuraavaksi lähteä onkimaan. Osittain vastahakoinen ryhmä lähti pirteänä ja hieman kettuuntuneena pellolle kaivamaan matoja. Madot löytyivät ja onkiminen alkoi. 

   


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti